keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Narsiss

Näin unta Lluongon hautajaisista. Unessa olin yksin Punaisella tasangolla. Shishien kansallisasuun puettu Lluongo makasi kuoppaan lasketussa avoimessa arkussa. Hän oli meistä ainoa, joka ei hikoillut tässä helvetillisessä kuumuudessa, jota oli jatkunut jo kuukauden. Minun lisäkseni paikalla olivat haudan kaivaneet kaksi shishiä, sekä ryhmä levottomia ja huutavia lapsia jostain Itä-Euroopasta. Mitä hittoa ne tekivät täällä? Vain välillä pyörteilevä tuuli lupaili helpotusta, mutta se toikin kuumuuden ja nosti kuivuneen aluskasvillisuuden seasta ilmaan hiekkaa, jota tarttui hikeentyneeseen ihoon ja vaatteisiin. Teki itsekin mieli laskeutua viileään kuoppaan. Harkitsin sitä jo tosissani, kunnes kahvinkeittimen korina tunkeutui uneeni ja herätteli todellisuuteen.

Olen todella koukussa kahviin. Sen tiesi ilmeisesti myös kuulustelijani, jonka korkokenkien kopseen kuulin lähestyvän. Olin ollut sidottuna polvi-istuntaan jo niin pitkään, että pystyin nukkumaan siinä asennossa. Selkäni taakse sidottujen käsien teippisidos ei ollut höltynyt koko tänä loputtoman pitkältä tuntuvana aikana. "Maistuisiko kahvi", kysyi nainen kylmällä äänellä. Kyllähän se hitto tosiaan maistuisi. Kahvin voimakas aromi sai sieraimeni laajentumaan. Pinnistelin raottaakseni turvonneita luomiani, jotta voisin edes vain vilaukselta nähdä sen kupin, josta tuo kahvin seireeninen tuoksu kulkeutui mieleeni työntäen kaikki esteet syrjään ja saaden minut pihaisemaan: "Mitä haluat tietää?"

En nähnyt kuppia, mutta tuoksu läheni, kun nainen kumartui lähemmäksi, ja kuiskasi: "Tiedät kyllä." Sain silmäni vain raolleen, enkä erottanut naisesta muuta kuin hahmon, mutta tässä lähes sokeassa tilassa, muut aistini olivat herkistyneet. Vuosien koulutus ja kenttätehtävissä kerääntynyt kokemus oli opettanut lukemaan ympäristöä kaikkia aisteja hyväksi käyttäen. Kahvikuppi oli kenties noin kymmenisen senttimetriä huulistani; tunsin sen lämmön. Läpitunkevasta kahvin aromista huolimatta kykenin haistamaan naisen hien hänen käyttämänsä parfyymin läpi. Hänen vaatteidensa kahinasta tiesin hänen juuri kyykistyneen lähelleni, mutta varmistaakseni hänen tulevan riittävän lähelle, aloin liikutella huuliani äänettömästi. Aistin naisen värähtelyn kuin lepakko; melkein kuulin hänen sydämensä ahtavan väsymättömästi verta kerta toisensa jälkeen kimmoisiin valtimoihin, ja kuinka veri eteni suonia pitkin vastaan panemattomasti kohti jalkoja, käsivarsia ja kaulaa. Ja lopulta iskin kuin hauki, joka kesäkuisessa kaislikossa odottaa saalista liikkumatta, ja iskee vasta kun uhri on vailla mahdollisuutta; kun se on uinut aivan pedon leukojen eteen.

Käteni olivat ehkä sidotut, mutta hampaitteni ote piti naisen kaulalla. Olimme kumpikin jähmettyneet paikallemme. Nainen tiesi, ettei ehtisi tehdä mitään vapautuakseen nopeammin, kuin ehtisin rusentaa hänen henkitorvensa leuoillani. Maistoin kirpeän hien hänen kaulallaan ja tunsin, miten kaulan valtimo sykähteli kiivaasti kuivuneita huuliani vasten, kunnes yllätyksekseni tunsin naisen silittävän vapaalla kädellään hiuksiani lempeästi, sivellen välillä niskaani. Hitto, täytyy myöntää, että tämä narttu oli todella hyvä. Hän koitti naisellisin keinoin saada minut pois balanssista. Tilanteen hallinta oli kuitenkin minulla, enkä piruvie aikonut antaa sitä etua takaisin kuulustelijalleni. Vahvensin leukojeni otetta, ja nainen pysäytti kätensä. Hän laski kahvikupin toisesta kädestään lattialle.

Olimme pattitilanteessa. Olisi ollut helppoa lopettaa tämä leikki yhdellä puraisulla, mutta jokin pidätteli minua. Se oli Narsiss. Tämä nainen käytti samaa parfyymiä kuin hän. Siitä oli aikaa, kun olin viimeksi ollut näin lähellä naista. Ilmeisesti liian kauan, koska en kyennyt vastustamaan edes tätä kylmäkiskoista kuulustelijaani. Hengitimme kumpikin kiivaasti, mutta tilanne oli rauhallisempi. Naisen olemukseen oli tullut varmuutta amatöörimäisen epäröintini seurauksena. Tajusin olevani menettämässä pelin, kun annoin naisen työntyä lähemmäksi ja laskea minut makuulleni. Vaikka pidin hänen kaulaansa leukojeni tiukassa otteessa, hän silitti päätäni äidillisesti. Tunsin, miten hän toisella kädellään avasi sulavasti, mutta silti nopeasti, vyöni soljen ja sujautti kätensä housuihini. En enää kyennyt järkevään ajatteluun.

Narsiss tarttui lempeän lujalla otteella paisuvaan siittimeeni. Hän piti siitä kiinni yhtä tiukasti kuin leukani olivat hänen kaulallaan. Toisella kädellään hän siveli niskaani ja toisella siitintäni. Narsiss, kuulustelijani. Tuntui siltä, kuin leukojeni otetta säätämällä kykenin ohjaamaan hänen kätensä otetta, kevyestä sivelystä rivakkatahtiseen vetoliikkeeseen. Nainen oli valinnut roolinsa tässä eroottisessa kummajaisuudessa, ja antoi miehen ohjata. Huuleni painuivat tiukemmin hänen kaulaansa ja nainen teki rivakampia vetoliikkeitä. Vartaloni jännittyi, ja vaikka tiesin mihin laukeaminen johtaisi, en voinut enää vastustella. Ähkäisin voimakkaasti, ja leukani irtosivat kaulalta. Koko vartaloni rentoutui sykäys sykäykseltä, kunnes luovutin kokonaan. Nainen laski pääni lempeästi kovalle lattialle ja pyyhki siemennesteet kädestään paitaani.

"Saitko kaiken filmille", kuulustelijani kysyi joltakulta toiselta. En ollut huomannut huoneessa olevan ketään muuta, enkä tiedä maailmassa olevan kuin yhden ihmisen, joka kykenisi yllättämään minut niin. Kuulin takavasemmalta nurkasta vaatteen kahahduksen ja tutun kumean äänen vastaavan: "Kyllä". Ei epäilystäkään. Se oli Lluongo, mutta mitä ihmettä hän teki täällä? "Lähetä se hänen konsulaattiinsa", komensi kuulustelijani. "Lähetä itse", kuulin Lluongon vastaavan kuulustelijalle. Kuulustelija ei ehtinyt päästää kuin hämmästyneen ynähdyksen ennen kaatumistaan kuolleena lattialle. Äänistä päätellen Lluongo oli pantterimaisella nopeudellaan yllättänyt kuulustelijan ja vääntänyt hänen niskansa poikki.

"Onko kaikki hyvin, ystäväni", kysyi Lluongo. Mietin äsken kokemaani, ja sitä, miksi ihmeessä Lluongo ei ollut puuttunut tapahtumien kulkuun aikaisemmin. Miksi hän oli vain kuvannut kaiken videokamerallaan? Lluongohan on ystäväni. Hän ei voisi missään olosuhteissa toimia minua vastaan petollisesti. Näin haluan uskoa, ja näin se asia on. Tälle kaikelle on olemassa selitys, ja se on jokin perverssi mieltymys. Siksi Lluongo kuvasi kaiken. Siitä on oltava kyse. Lluongolla on salaisia mieltymyksiä. Se tekee hänestä inhimillisemmän olennon, tuon viileän ja etäisen kuoren sisällä. Olen iloinen saatuani tänään oppia jotain uutta Lluongosta, villistä ystävästäni.

Toivottavasti tämän tarinan myötä opitte, että ystävilläkin voi olla salaisia mieltymyksiä.

Tarinamaanantain 39. aihe on mieltymys.

5 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Melkonen pokka tuolla Lluongo epelillä. Hyvä kerrontatekniikka.

Tätä taitaisi olla pitempikin pätkä tarvittaessa.

Muntila kirjoitti...

Kiitän arviosta. Lluongo on varsin ilmeetön, mutta lojaali ystävä. Mitä pidempään pätkään tulee, niin nämä tarinat ovat irtonaisia kohtauksia, mutta niistä voi kyllä rakentua jotain pidempää.

isopeikko kirjoitti...

Hmm... ovela tarina. Seksiä ja väkivaltaa ja kuolemaa. Selvät menestyksen eväät :)

Muntila kirjoitti...

Ovela oli myös oma tarinasi. :) Kiitos palautteesta.

Allyalias kirjoitti...

Hihii... Hykerryttävää kerrontaa. Mielikuvitustakin löytyy roppakaupalla.

Kiitos aamun piristyksestä!