keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Meiram

En ole koskaa erityisemmin pitänyt ihmisten tappamisesta, mutta olen sietänyt sitä, sillä se on tuonut mukanaan hieman enemmän mukavutta, kuin mitä Lluongon kotikylän normaali vieraanvaraisuus. Loppujen lopuksi, riitävän tärkeän kohteen ollessa kyseessä, saattoi saada selkänahkansa kuorintakäsittelyn puolivuotisten kruununkaimaanien harjasuomuista valmistetulla harjalla (joka on alun perin tarkoitettu vauvan herkälle iholle). Ja kaikki tämä ennen sopimuksen allekirjoitusta.

Täytyy sanoa, että Afrikan Unioni on todella kaukana ihanteellisesta Afrikasta, jota eivät ohjaisi öljy- tai aseteollisus. Tämän huomioon ottaen olin valmis allekirjoittamaan Euroopan Unionin nimissä sopimuksen, joka olisi todentuessaan sallinut täydellisen ammattikoulutuksen omaamattoman Afrikan väestön orjuuttamisen länsimaiden pyrkimyksiin. Näin jälkeenpäin huomaan, että se olisi ollut typerä teko.

Muistelin muita aikaisempia virheitäni, ja mieleeni nousi Meiram, joka oli ylästeen aikainen äidinkielenopettajani. Meiram oli kaikista paikallisista poikkeava siitä syystä, että hänellä ei juurikaan ollut kunnollisia pakaroita. Minä taas olin enempi jostain syystä peppumiehiä, eli tykkäsin, jos naisella peppu oli vähänkin tarjoutuva.

En pahaksi harmikseni muista lainkaan, millaiset rinnat Meiramilla oli, mutta kasvoiltaan hän oli kaunis kuin Arrivedertsin venus. Uskoin vahvasti silloin nuorena, että Meiram halusi opettaa minulle muutakin kuin äidinkieltä. Tuo tummien, runsaiden lainehtivien hiusten ympäröimä unelmien nainen, huojutti välillä ruumistaan nojautuen opettajan pulpettiin ja ottaen ilkikurisen virnistyksen. Voisin vannoa, että hän selvästikin haastoi orastavaa miehuuttani kimppuunsa.

Kerran jäin jälki-istuntoon häirittyäni Israelin armeijaa vakoilutehtävässä. Kaunis Meiram oli jälki-istunnon valvoja. Harmikseni jälki-istunnossa oli muitakin, mutta onnekseni lähinnä tyttöjä. En ollut seksuaalisesti erittäin viehättynyt itseni ikäisistä tytöistä tuolloin, mutta jouduin tekemään todella töitä saadakseni mielestäni Jannikan, joka oli vain yhtä luokkaa ylempänä, ja muitten poikien kertoman mukaan ainakin jo kerran harrastanut seksiä. Kukaan ei tiennyt, että kenen kanssa. Katselin Jannikan nojaavan edessäni pulpettiaan vasten niin uupuneena, että hänen pienet string-tyyppiset alushousunsa kiristyivät vasten hänen lähes täydellistä pakaravakoaan niin, etten kykene sanomaan varmasti, minkä väriset stringit hänellä oli jalassaan tuolloin.

Vihdoin ja viimein Meiram vapautti minut jälki-istunnosta. Hän sanoi, että ehkä hän jää Jannikan kanssa pidempään luokkahuoneeseen, koska hänestä Jannika oli ollut paljon tuhmempi kuin minä. Voi luoja kun toivoin tuolloin ,että olisin ollut paljon tuhmempi.

Toivottavasti tämän tarinan avulla ymmärrätte, että joskus voi olla ihan hyvä, että johtaja huomauttaa huonosti tehdystä työstä.

Ei kommentteja: