Meiram

En ole koskaa erityisemmin pitänyt ihmisten tappamisesta, mutta olen sietänyt sitä, sillä se on tuonut mukanaan hieman enemmän mukavutta, kuin mitä Lluongon kotikylän normaali vieraanvaraisuus. Loppujen lopuksi, riitävän tärkeän kohteen ollessa kyseessä, saattoi saada selkänahkansa kuorintakäsittelyn puolivuotisten kruununkaimaanien harjasuomuista valmistetulla harjalla (joka on alun perin tarkoitettu vauvan herkälle iholle). Ja kaikki tämä ennen sopimuksen allekirjoitusta.

Täytyy sanoa, että Afrikan Unioni on todella kaukana ihanteellisesta Afrikasta, jota eivät ohjaisi öljy- tai aseteollisus. Tämän huomioon ottaen olin valmis allekirjoittamaan Euroopan Unionin nimissä sopimuksen, joka olisi todentuessaan sallinut täydellisen ammattikoulutuksen omaamattoman Afrikan väestön orjuuttamisen länsimaiden pyrkimyksiin. Näin jälkeenpäin huomaan, että se olisi ollut typerä teko.

Muistelin muita aikaisempia virheitäni, ja mieleeni nousi Meiram, joka oli ylästeen aikainen äidinkielenopettajani. Meiram oli kaikista paikallisista poikkeava siitä syystä, että hänellä ei juurikaan ollut kunnollisia pakaroita. Minä taas olin enempi jostain syystä peppumiehiä, eli tykkäsin, jos naisella peppu oli vähänkin tarjoutuva.

En pahaksi harmikseni muista lainkaan, millaiset rinnat Meiramilla oli, mutta kasvoiltaan hän oli kaunis kuin Arrivedertsin venus. Uskoin vahvasti silloin nuorena, että Meiram halusi opettaa minulle muutakin kuin äidinkieltä. Tuo tummien, runsaiden lainehtivien hiusten ympäröimä unelmien nainen, huojutti välillä ruumistaan nojautuen opettajan pulpettiin ja ottaen ilkikurisen virnistyksen. Voisin vannoa, että hän selvästikin haastoi orastavaa miehuuttani kimppuunsa.

Kerran jäin jälki-istuntoon häirittyäni Israelin armeijaa vakoilutehtävässä. Kaunis Meiram oli jälki-istunnon valvoja. Harmikseni jälki-istunnossa oli muitakin, mutta onnekseni lähinnä tyttöjä. En ollut seksuaalisesti erittäin viehättynyt itseni ikäisistä tytöistä tuolloin, mutta jouduin tekemään todella töitä saadakseni mielestäni Jannikan, joka oli vain yhtä luokkaa ylempänä, ja muitten poikien kertoman mukaan ainakin jo kerran harrastanut seksiä. Kukaan ei tiennyt, että kenen kanssa. Katselin Jannikan nojaavan edessäni pulpettiaan vasten niin uupuneena, että hänen pienet string-tyyppiset alushousunsa kiristyivät vasten hänen lähes täydellistä pakaravakoaan niin, etten kykene sanomaan varmasti, minkä väriset stringit hänellä oli jalassaan tuolloin.

Vihdoin ja viimein Meiram vapautti minut jälki-istunnosta. Hän sanoi, että ehkä hän jää Jannikan kanssa pidempään luokkahuoneeseen, koska hänestä Jannika oli ollut paljon tuhmempi kuin minä. Voi luoja kun toivoin tuolloin ,että olisin ollut paljon tuhmempi.

Toivottavasti tämän tarinan avulla ymmärrätte, että joskus voi olla ihan hyvä, että johtaja huomauttaa huonosti tehdystä työstä.

Irene

Olin juuri lopettanut suihkun. Eilen illalla iholle levittämäni aimeliinivaha tuntui liukkaalta. Kun yritin hangata sitä pois postimyynnistä tulleella froteepyyhkeellä. Lluongo oli ilahtunut niistä kahdesta kirkkaanlimevihreästä pyyhkeestä, jotka lahjoitin hänelle. Kello oli ohittanut jo viiden ja varjot tarjosivat oman viileytensä, kun horjahtelin ulos suomalaisten hikiteltasta. Yleensä en nauti alkoholia, mutta olin oppinut luottamaan näihin kahteen pohjoisen biologiin. Nojasin höyryävän vartaloni liituvajan tikkuiseen ulkoseinään.

Kuten Isäni edesmennyt palvelija Seymour II oli jankannut aina aamiaismunia paistaessa, että kovaksikeitetytkin rikkoutuvat, kun niitä lyö tarpeeksi lujaa, niin löin minäkin huomattuani yllättävän tilavääristymän. Olin jo muutama minuutti sitten huomannut vartaloltani kimpoilevien hikipisaroiden kimpoilevan pois näkymättömästä materiasta, juuri siinä suihkuhuoneessa, jossa paijasin alastonta ihoani(!). Olin olevinani huomaamatta asiaa, mutta kuullessani turhankin kovasti saunan kuistilla olevan muovituolin liikahtavan, totesin, että nyt on pakko iskeä. Käännyin heilauttaen vasemman nyrkkini voimakkaasti sivusilmällä huomaamaani vääristymään. Se upposi massaan kuin veitsi voihin. Naismainen älähdys ja parkaisu seurasi reaktiotani. Näin maisemavääristymän etääntyvän, mutta minä lähennyin nopeammin ja annoin oikeani puhua oikeutta. Kuului toinen parahdus; varmistuin, että kyseessä on nainen. Hetken ajattelin, että vastassa on suojatekniikalla varustetut amatsonit. Mitä hullutta tuhlata moista teknistä edistyksellisyyttä tällaiseen, ajattelin, kun survaisin polveni maisemavääristymällä suojautuvan taistelijanaisen nivusiin. Tuollaisen tyypit eivät ansaitse nivusia, ajattelin, ennen kuin tunsin sähköiskumaisen tällin omassa haarovälissäni.

Miten ihmeessä olionkin ollut niin typerä! Makasin maassa haukkoen henkeäni. Tajusin juuri ennen kuin amatsoni paljasti itsensä, että hän oli Irene. Tiesin, että hän oli tullut hakemaan oikeutta. Taustalla soi kaiuttimista unkarilainen kansansävelmä "Irene söi kakkaa", kuin muistutuksena siitä pienestä kiusalaulusta, jota tapasimme hänelle laulaa koulussa välitunneilla. Tiesin, että päiväni ovat luetut, eikä mikään voisi pelastaa. Irene lähestyi heilutellen kevytmetallista metallista lihanuijaa. "Tällä lihanuijalla liha ei rikkoudu liikaa, vain juuri sopivasti", hän nauroi ja kikatti mielipuolisesti.

Onneksi erikoiskoulutuksessani oli opetettu vapautumaan nimenomaan nippusiteistä, joilla Irene oli minut sitonut. Nappasin ensimmäiseksi vapautuneella vasemmalla kädelläni (vielä roikkuen ylösalaisin jaloistani) kiinni Irenen lihanuijaa heiluttavasta kädestä. Hänen kasvonsa vääristyivät petokseni paljastuttua. Hän yritti kaikkensa tempoillessaan irti otteestani, kunnes sain toisenkin käteni irti ja tapoin hänet nopealla kuristusotteella. Hänen ruumiinsa äärellä tuumasin, että me kaikki tarvitsemme rakkautta. Mietin myös, että olisinko saattanut toisenlaisissa olosuhteissa tuntea aitoa seksuaalista intohimoa Ireneä kohtaan, tai peräti rakastua.

Narsiss

Näin unta Lluongon hautajaisista. Unessa olin yksin Punaisella tasangolla. Shishien kansallisasuun puettu Lluongo makasi kuoppaan lasketussa avoimessa arkussa. Hän oli meistä ainoa, joka ei hikoillut tässä helvetillisessä kuumuudessa, jota oli jatkunut jo kuukauden. Minun lisäkseni paikalla olivat haudan kaivaneet kaksi shishiä, sekä ryhmä levottomia ja huutavia lapsia jostain Itä-Euroopasta. Mitä hittoa ne tekivät täällä? Vain välillä pyörteilevä tuuli lupaili helpotusta, mutta se toikin kuumuuden ja nosti kuivuneen aluskasvillisuuden seasta ilmaan hiekkaa, jota tarttui hikeentyneeseen ihoon ja vaatteisiin. Teki itsekin mieli laskeutua viileään kuoppaan. Harkitsin sitä jo tosissani, kunnes kahvinkeittimen korina tunkeutui uneeni ja herätteli todellisuuteen.

Olen todella koukussa kahviin. Sen tiesi ilmeisesti myös kuulustelijani, jonka korkokenkien kopseen kuulin lähestyvän. Olin ollut sidottuna polvi-istuntaan jo niin pitkään, että pystyin nukkumaan siinä asennossa. Selkäni taakse sidottujen käsien teippisidos ei ollut höltynyt koko tänä loputtoman pitkältä tuntuvana aikana. "Maistuisiko kahvi", kysyi nainen kylmällä äänellä. Kyllähän se hitto tosiaan maistuisi. Kahvin voimakas aromi sai sieraimeni laajentumaan. Pinnistelin raottaakseni turvonneita luomiani, jotta voisin edes vain vilaukselta nähdä sen kupin, josta tuo kahvin seireeninen tuoksu kulkeutui mieleeni työntäen kaikki esteet syrjään ja saaden minut pihaisemaan: "Mitä haluat tietää?"

En nähnyt kuppia, mutta tuoksu läheni, kun nainen kumartui lähemmäksi, ja kuiskasi: "Tiedät kyllä." Sain silmäni vain raolleen, enkä erottanut naisesta muuta kuin hahmon, mutta tässä lähes sokeassa tilassa, muut aistini olivat herkistyneet. Vuosien koulutus ja kenttätehtävissä kerääntynyt kokemus oli opettanut lukemaan ympäristöä kaikkia aisteja hyväksi käyttäen. Kahvikuppi oli kenties noin kymmenisen senttimetriä huulistani; tunsin sen lämmön. Läpitunkevasta kahvin aromista huolimatta kykenin haistamaan naisen hien hänen käyttämänsä parfyymin läpi. Hänen vaatteidensa kahinasta tiesin hänen juuri kyykistyneen lähelleni, mutta varmistaakseni hänen tulevan riittävän lähelle, aloin liikutella huuliani äänettömästi. Aistin naisen värähtelyn kuin lepakko; melkein kuulin hänen sydämensä ahtavan väsymättömästi verta kerta toisensa jälkeen kimmoisiin valtimoihin, ja kuinka veri eteni suonia pitkin vastaan panemattomasti kohti jalkoja, käsivarsia ja kaulaa. Ja lopulta iskin kuin hauki, joka kesäkuisessa kaislikossa odottaa saalista liikkumatta, ja iskee vasta kun uhri on vailla mahdollisuutta; kun se on uinut aivan pedon leukojen eteen.

Käteni olivat ehkä sidotut, mutta hampaitteni ote piti naisen kaulalla. Olimme kumpikin jähmettyneet paikallemme. Nainen tiesi, ettei ehtisi tehdä mitään vapautuakseen nopeammin, kuin ehtisin rusentaa hänen henkitorvensa leuoillani. Maistoin kirpeän hien hänen kaulallaan ja tunsin, miten kaulan valtimo sykähteli kiivaasti kuivuneita huuliani vasten, kunnes yllätyksekseni tunsin naisen silittävän vapaalla kädellään hiuksiani lempeästi, sivellen välillä niskaani. Hitto, täytyy myöntää, että tämä narttu oli todella hyvä. Hän koitti naisellisin keinoin saada minut pois balanssista. Tilanteen hallinta oli kuitenkin minulla, enkä piruvie aikonut antaa sitä etua takaisin kuulustelijalleni. Vahvensin leukojeni otetta, ja nainen pysäytti kätensä. Hän laski kahvikupin toisesta kädestään lattialle.

Olimme pattitilanteessa. Olisi ollut helppoa lopettaa tämä leikki yhdellä puraisulla, mutta jokin pidätteli minua. Se oli Narsiss. Tämä nainen käytti samaa parfyymiä kuin hän. Siitä oli aikaa, kun olin viimeksi ollut näin lähellä naista. Ilmeisesti liian kauan, koska en kyennyt vastustamaan edes tätä kylmäkiskoista kuulustelijaani. Hengitimme kumpikin kiivaasti, mutta tilanne oli rauhallisempi. Naisen olemukseen oli tullut varmuutta amatöörimäisen epäröintini seurauksena. Tajusin olevani menettämässä pelin, kun annoin naisen työntyä lähemmäksi ja laskea minut makuulleni. Vaikka pidin hänen kaulaansa leukojeni tiukassa otteessa, hän silitti päätäni äidillisesti. Tunsin, miten hän toisella kädellään avasi sulavasti, mutta silti nopeasti, vyöni soljen ja sujautti kätensä housuihini. En enää kyennyt järkevään ajatteluun.

Narsiss tarttui lempeän lujalla otteella paisuvaan siittimeeni. Hän piti siitä kiinni yhtä tiukasti kuin leukani olivat hänen kaulallaan. Toisella kädellään hän siveli niskaani ja toisella siitintäni. Narsiss, kuulustelijani. Tuntui siltä, kuin leukojeni otetta säätämällä kykenin ohjaamaan hänen kätensä otetta, kevyestä sivelystä rivakkatahtiseen vetoliikkeeseen. Nainen oli valinnut roolinsa tässä eroottisessa kummajaisuudessa, ja antoi miehen ohjata. Huuleni painuivat tiukemmin hänen kaulaansa ja nainen teki rivakampia vetoliikkeitä. Vartaloni jännittyi, ja vaikka tiesin mihin laukeaminen johtaisi, en voinut enää vastustella. Ähkäisin voimakkaasti, ja leukani irtosivat kaulalta. Koko vartaloni rentoutui sykäys sykäykseltä, kunnes luovutin kokonaan. Nainen laski pääni lempeästi kovalle lattialle ja pyyhki siemennesteet kädestään paitaani.

"Saitko kaiken filmille", kuulustelijani kysyi joltakulta toiselta. En ollut huomannut huoneessa olevan ketään muuta, enkä tiedä maailmassa olevan kuin yhden ihmisen, joka kykenisi yllättämään minut niin. Kuulin takavasemmalta nurkasta vaatteen kahahduksen ja tutun kumean äänen vastaavan: "Kyllä". Ei epäilystäkään. Se oli Lluongo, mutta mitä ihmettä hän teki täällä? "Lähetä se hänen konsulaattiinsa", komensi kuulustelijani. "Lähetä itse", kuulin Lluongon vastaavan kuulustelijalle. Kuulustelija ei ehtinyt päästää kuin hämmästyneen ynähdyksen ennen kaatumistaan kuolleena lattialle. Äänistä päätellen Lluongo oli pantterimaisella nopeudellaan yllättänyt kuulustelijan ja vääntänyt hänen niskansa poikki.

"Onko kaikki hyvin, ystäväni", kysyi Lluongo. Mietin äsken kokemaani, ja sitä, miksi ihmeessä Lluongo ei ollut puuttunut tapahtumien kulkuun aikaisemmin. Miksi hän oli vain kuvannut kaiken videokamerallaan? Lluongohan on ystäväni. Hän ei voisi missään olosuhteissa toimia minua vastaan petollisesti. Näin haluan uskoa, ja näin se asia on. Tälle kaikelle on olemassa selitys, ja se on jokin perverssi mieltymys. Siksi Lluongo kuvasi kaiken. Siitä on oltava kyse. Lluongolla on salaisia mieltymyksiä. Se tekee hänestä inhimillisemmän olennon, tuon viileän ja etäisen kuoren sisällä. Olen iloinen saatuani tänään oppia jotain uutta Lluongosta, villistä ystävästäni.

Toivottavasti tämän tarinan myötä opitte, että ystävilläkin voi olla salaisia mieltymyksiä.

Tarinamaanantain 39. aihe on mieltymys.

Totuuden tiellä

Ne, joiden täytyy muistaa, kirjoittavat salasanansa muistiin. Ne, joiden täytyy unohtaa, unohtavat. Arkistomateriaalia löytyy tämän linkin takaa.